keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mustavalkoista

Joskus elämä on mustavalkoista. Hommahuoneen lokakuun haasteväri on musta. Se on väri, jota tulee käytettyä, vaikkei se mun ihon kalvakkuuteen oikein edes sovi. Olen marinoinut jo pienen ikuisuuden tätä Verson Puodin mustavalkoista Paratiisin puutarhaa neuloksena ajatuksena tehdä jonkinlainen takki.
 
Haasteen myötä sain motivaatiota tarttua toimeen, mutta en enää halunnutkaan kankaasta takkia vaan Ottobren Relaxed-mallisen tunikamekon. Hihoista tein mustat, etten ihan hukkuisi kuosiin. Löysin paikallisesta, eli Ippalasta (tosin Verson Puotikin on paikallinen kangaskauppa) mustaa joustocollegea, joka sopi paksuudeltaan kutakuinkin yhteen Verson Puodin neuloksen kanssa. Kuvion kohdistus taskujen kohdalla oli haasteellista, mutta onnistui lopulta ihan tyydyttävästi.




Miten mun tukka on ihan omituisesti tuossa kuvassa?

Ylijäämäriekaleesta surautin tirppuselle tarpeeseen kaulurin. Malli on ihan oma neroleimaus. Kangas joustaa sopivasti, joten kaulurin voi vetää rinkulana pään yli. Siinä ei ole mitään kiinnitysmekanismia. Edessä on tuollainen pieni huivimainen lipare suojaamassa. Hiukan meinas taas naurattaa kääntövaiheessa, kun eihän sitä rinkulaa voikaan ihan noin vain saumuroida nurjalta ympäri ja kääntää. Mun aivot ei mitenkään tajua tuota. Ratkominen sen sijaan sujuu jo kuin toinen luonto.

 



sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Suurisuu

Tiedättehän ne lasten pöksyt, jossa on vetoketjusuu peffassa? Hauskan näköiset, mutta onko niissä mukava istua? Niistä sain kuitenkin idean tehdä huolisyöppömäisen tunikan/mekon.



Trikoon sijaan käytin vähän jämäkämpää joustocollegea, jotta isohampainen vetoketju ei olisi liian jäykkä ja raskas. En löytänyt mistään vetoketjua, joka olisi ollut hampaiden osalta valkoinen, mutta ympäriltä punainen. Niinpä maalasin punaisella kangasmaalilla valkoisen vetoketjun kangasosan punaiseksi.

Kieli on tehty vaaleanpunaisesta glittericollegesta. Sen sisällä on jämäköittämässä vaahtomuovin pala. Ompelin sen käsin kiinni vetoketjun vetimeen.Tasku on vaaleanpunaista voimistelupukutrikoota. Se luistaa kivasti, joten sitä on helppo käyttää.


Silmien ruksit on tehty silityskalvosta. Minea piirteli iloisia lappusia ja keksi, mitä niiden toiselle puolelle kirjoitetaan. Siellä lukee yhdessä lapussa esim. olet tosi reipas ja kiva. Laput laitetaan maanantaina Suurisuun suuhun ja eskarikaverit saavat arpoa sieltä itselleen kehun. Toivottavasti se on lapsista kivaa.




sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ruskaa

Hommahuoneen syyskuun värihaaste on ruskea. Ainoa ruskeaa sisältävä kangas kaapissa oli tämä Pehmiältä tilattu joustocollege Anemone.







En ollut vielä keksinyt, mitä siitä tekisin. Itselleni siitä jotain halusin, sillä tää kuparinruskea sopii mun väreihin. Sitten kauppoihin ilmestyi Ottobre woman 5/2016 ja näin Facebookissa jonkun sen Relaxed-mallilla tekemän mekon. Jotain tuollaista mun mielessä olikin ollut. Tein ensin mekosta aivan liian suuren, mutta sain sivusaumoista ottamalla mekkoa kapeammaksi. Mikään makkarankuori tästä ei kyllä tullut. Mun mies totesi mut nähdessään, että näytän ihan kuvaamataidon opettajalta. Tarkoitti sen kohteliaisuutena, joten otetaan se sitten sellaisena =). Eli siis taiteellinen, mielenkiintoinen, rohkea...




Kuvaajana toimi muuten meidän 5-vuotias eskarilainen <3

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syksyn värejä

Lehdet vaihtaa väriä. Päätimme askarrella värikkäistä lehdistä ikkunataidetta. Tarvittiin vain kontaktimuovia ja kasa syksyn lehtiä. Askartelu on muutenkin kipeänä ollessa ihan kivaa puuhaa, kun ei telkkariakaan jaksa mahdottomasti katsoa.



Teimme pikapyrähdyksen pihalle poimimaan lehtiä. Marja-aroniat vaihtaa värinsä viimeiseksi. Eskarilaisen uudessa mekossakin on enemmän väriä kuin meidän aroniapensaissa. Vihreiden lehtien seasta löytyi kuitenkin jo mahtavan punaisia ja oransseja yksilöitä. Keltaisimmat saatiin virpiangervosta.




Mekkokangas on Art Galleryn ohutta trikoota. Kaavana jo kolmatta kertaa Mainion mekosta kopioitu malli. Kangistun kaavoihin helposti. Kun joku malli tuntuu soppelilta ja kivalta, käytän sitä seuraavat sata kertaa, joten ette oo vielä nähneet lähellekään viimeistä tän mallista mekkoa.
 

Valo siivilöityy kivasti lehtien läpi.  Lehdet on siis kahden kontaktin välissä, eikä liimattu suoraan kontaktimuovilla ikkunaan kiinni.



perjantai 2. syyskuuta 2016

Pisaroi

Kesämekkojen kausi on lyhyt, ja syksy tuoksuu jo kaikkialla. Talveen varaudutaan pitkillä hihoilla. Tämä pisarakuosinen (oikeasti kuosin nimi on Virta) mekko on nyt jo toinen tällä samalla Mainion mekosta inspiksensä saaneella kaavalla.

Mekon idea on se, että se on koottu kuin kahdesta eri mekosta. Etuosa on A-linjainen...




mutta takaosa onkin koottu kahdesta eri kappaleesta, ja alaosa on rypytetty poikkisaumaan. Lisäksi takaosa kaartuu keskeltä pidemmäksi.


Tänään oli illalla aika lämmintä. Syksy on suosikki vuodenaikani.


Tässä vielä se eka tekele. Tästäkin tuli kiva eskarimekko. Ulkona otetut kuvat vaan on näemmä paljon parempia kuin sisällä otetut.





PS. Mies leikkaa meidän nurmikkoa parhaillaan =D

lauantai 13. elokuuta 2016

jazzpaita

Oulussa on järjestetty elojazzit jo 28 kertaa. Meille tämä oli ensimmäinen kerta mukana. Törsäsimme Smartum-setelimme ja ostimme oikein VIP-liput. Saimme ennen konserttia käydä syömässä Rauhalan illallisbuffetista masumme täyteen. Ulkona meitä odotti oma katettu VIP-aitio lavan lähellä. Oli lämmin elokuun ilta ja musiikki oli loistavaa. Oulu Youth Jazz Orchestran ja Jukka Eskola Soul Trion + Timo Lassyn letkeiden ja iloisten sävelien jälkeen seurasi puolalainen jazztrumpetisti Tomasz Stanko yhdessä 80-vuotiaan Juhani Aaltosen kanssa. Melkoisia superpappoja! Aaltonen on vain muutaman vuoden nuorempi mun miehen äitiä, joka tarvitsee liikkumiseensa rollaattoria ja alkaa olla muutenkin hidas liikkeissään puhumattakaan huonosta kuulosta.

Ai niin, se paita. Oliko tämä tarpeeksi jazz?


Kangas on Verson puodilta. Siinä on pientä palmikkoa.




Mustan alaosan ja palmikkoyläosan väliin on upotettu taskut.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kånkkaava poni

Tirppusella alkaa huomenna eskari. Kaupasta ei löytynyt mieluista reppua, joten rupesin harkitsemaan repun tekoa. Siskoni oli tehnyt onnistuneesti Villa & Villan ohjeella Kånken-tyylisen repun omalle eskarilaiselleen ja niinpä kaivoin ohjeet esiin. Kaikki alkoi oikeastaan tästä My Little Pony kuvasta. Piirsin sen valkoiselle heijastinkankaalle ja väritin Promarkerin permanent tusseilla.


Kangasjemmasta löytyi turkoosia farkkukangasta ja vuoriksi sinistä kerniä. Repun pohja on Marimekon markiisia. Koristenauha on kirppislöytö ja pinkki nylonnauha on tullut joskus jemmattua Karnaluksilta. Reppua jämäköittää pohjaan ja selkäosaan laitettu vaahtomuovi, jota leikkasin vanhasta laukusta. Soljet on vanhasta repusta. Pehmustin kantohihnat Villa & Villan ohjeella. Taskun teko oli kyllä haastavaa, varsinkin mun ompelukoneelle. En meinannut saada kankaita paininjalan alle.


Otin riskin ja silitin nimen nahkapalaan. Oon joskus ostanut näitä silitettäviä nimiä Prismasta. Tämä on heijastavaa.


Tältä reppu näyttää selässä.


Eskarilaista hiukan jännittää ("Ei hiukan, vaan paljon", huutaa tirppunen). Onneksi eskari on jo-niin-tutun päiväkodin tiloissa. Suurin osa tädeistä ja eskarikamuista on ennestään tuttuja ja tilatkin on tutut. Varpua ei kuulema varmaankaan jännitä, sillä Varpu osaa jo lukea. 


torstai 30. kesäkuuta 2016

Lomareissu Tanskaan: Legoland ja Givsgud zoo

Teimme juhannusreissun Legolandiin. Reissua varten piti pikapikaa ommella muutama kesävaate. Toiveissa oli, että sää olisi kesäinen. No, kesäinen se olikin - sadekesäinen. Kylmä ei kuitenkaan onneksi ollut ja mikä parasta EI SÄÄSKIÄ. Ajoimme ensin koko päivän Turkuun, jossa ehdimme ihailla Turun linnaa ulkopuolelta laivaa odotellessa.


Minean mekko on viime kesän tekeleitä. Mun paita edellisen yön. Se on Verson Puodin kivasti laskeutuvasta Pisaroi-trikoosta. Tein samalla mallilla myös toisen paidan Verson Puodista löytämästäni Sielunlintu-kangaspalasta.



 Seilasimme ekan yön Viking Grace -laivalla. Siinä oli muuten hyvät leikkitilat lapsille. Paljon paremmat kuin paluumatkan Silja Galaxyllä. Lisäksi yhden leikkipaikan vieressä oli kahvila. Siinä oli kiva istua, siemaista lasillinen viiniä ja mussutella herkullinen lohivoileipä miehen kanssa ja katsella tytön syöksyjä pallomereen. Aamulla oli todella aikainen herätys, sillä laiva oli satamassa klo 06.30 paikallista aikaa.


Vaikka etelä-Ruotsin läpi ajellessa lämpöä oli välillä 27 astetta, ilmastoidussa autossa leggarit oli tarpeen. Ompelin tämän simppelin perusmekon kuminauhavyötäröllä Noshin kankaasta jo keväällä. Onneksi kaiken ei tarvitse olla pinkkiä.



Olimme majapaikassamme Tanskassa vasta illalla. Pelkkää ajoaikaa Tukholmasta sinne kului 10 tuntia ja siihen vielä pysähdykset päälle! Hotellimme oli nimeltään Hotel Margrethe, ja se oli aika lähellä Legolandia. Muiden kirjoittamat käyttäjäkommentit hotellista pitivät hyvin paikkansa. Henkilökunta oli todella ystävällistä, mutta hotelli oli nuhjuinen ja haisi sateen jälkeen aika homeiselta. Sängyn alta löytyi karkkeja. Mitähän kaikkea siellä kokolattiamaton uumenissa oli?  Lakanat ja pyyhkeet sentään oli puhtaat. Osassa huoneita oli yhteisparveke. Lasten uima-allas näytti kivalta, mutta se jäi testaamatta sateisten iltojen vuoksi. En luultavasti menisi tuohon hotelliin uudestaan, vaan varaisin jonkun toisen vaikka hiukan kauempaa.

Legoland sen sijaan ylitti kaikki odotukset. Aivan huippu paikka!!! BR:n jäsenkortilla Minttu pääsi ilmaiseksi sisään (imaisia lastenlippuja sai myös Tanskassa Shell-huoltamoilta).


Minea-hurjapää oli  harmikseen liian lyhyt kaikkein hurjimpaan vuoristorataan. Tarvinneeko edes sanoa, että me vanhemmat olimme asian laitaan hyvin tyytyväisiä.



Tässä vielä yksi kuva tuosta pupupaidasta. Se on tehty Ottobren Young Designers -kaavalla (3/11), joka on kyllä soppeli kaava hoikalle lapselle. Kangas on Jyväskylän kangaskaupasta. Meleerattu hattaran värinen trikoo sopii täydellisesti pupukankaan väreihin.


Laitteisiin (joita oli mielettömän monta erilaista) ei juurikaan tarvinnut jonottaa (johtuikohan pilvisestä säästä?), paikka oli valtava, henkilökunta iloista ja ystävällistä, kaikki tehty huolella ja hienosti. Ruokapaikkoja oli useita. Lounaaksi söimme burritoja ja illalliseksi pizzaa katsellen pingviinejä. Tullaan varmasti vielä joskus uudestaan. Ehkäpä sitten, kun Minea yltää vuoristoradan mittakepissä vihreälle ja voi mennä yksin ajelulle. Jotta ei menis ihan mainospuheeksi, niin olis siellä muutama parannettavakin seikka: 1) Vessoissa (jotka olivat tosi siistejä) oli käsien kuivaukseen vain niitä ärsyttäviä bakteereja levittäviä puhaltimia. 2) Laitteista (esim. Haunted House tai Temple), jotka olivat rakennuksen sisällä ei ollut oikein kuvausta, että millainen laite se oikeasti on. Voisivat vaikka käyttää hyväksi älykoodeja, niin että tarvittaessa saisi lisätietoa laitteesta puhelimella. 3) Pingiivit vapauteen. Niillä oli melko pieni tila ja ne eivät oikeasti ole tarpeen legoaiheisessa puistossa.

Seuraava päivä meni Givsgudin eläintarhassa. Siellä pääsi autolla leijonasafarille. Leijonien lisäksi safarilla näkyi mm. kirahveja, seeproja ja pissaavia sarvikuonoja.



Ilman autoakin eläintarhassa oli paljon nähtävää. Suurin osa puistosta oli kävelyaluetta. Satuimme gorillojen kohdalle välipala-aikaan. Yllätyin, ettei yleisön ja gorillojen välissä ollut kuin matala aita, mutta ruokkija kertoi, etteivät gorillat mene veteen, ja meidän ja gorillojen välissä oli aidan lisäksi pieni joki. Urosgorillan pissa haisi muuten melko muhevalle. Mun mies kuvaili tuoksua nokkosmaiseksi.

Neljäs yö vietettiin Helsingborgin Radisson Blussa. Se oli moderni ja homeeton ja tuntui luksukselta edellisen jälkeen. Aamupala oli todella runsas ja monipuolinen. Tunnin verran mussuteltuamme pakkauduimme autoon ja huristelimme Tukholman satamaan. Viides yö menikin sitten laivassa ja kotona oltiin seuraavan päivän iltana.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Vauvalahjoja

Ihanaa, kun pääsee ompelemaan vauvalle. Innostuin tehtailemaan suvun nuorimmaiselle, veljeni ihanalle tirppuselle kaikenlaista. Ensimmäiseksi tein Käsityölehden ohjeella babynestin.

Sen jälkeen mopo niinsanotusti karkasi vähän käsistä ja kokeilin Ottobren bodykaavoja ja muokkailin niitä hieman. Ompeluhuoneen lattian täyttivät ihanat jämäpalat. Löytyi Noshia, Viljamin puodin Pandoja, Paapiitä, Verson puotia...



Ja pitihän bodeille tehdä mätsäävät housutkin.



Katsoin kääntöhihoihin mallia yhdestä Tutan bodystä. Lopulta kuitenkin surautin tilalle resorit, sillä pelkäsin, että hihat olivat jo liian lyhyet.

Ja koska tirppunen on tyttö, sain mukaan yhden mekonkin. Yritin vältellä pinkkiä, sillä tiedän, ettei se kuulu tirppusen äidin lempiväreihin --- vielä.


Kohta olis ristiäiset tulossa. Olisi ehkä pitänyt säästää näistä jotain ristiäislahjaksi. Ompeluaika on nyt nimittäin hiukan kortilla, kun pitäisi laittaa ylioppilasjuhlat mun viimeistä teinivuottaan viettäville kaksosille.