sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Singaporeilemassa

Tässä postauksessa on reissutunnelmia Singaporesta. Suosittelen paikkaa lapsien kanssa matkustaville lämpimästi. Singaporeen on suora lento Helsingistä ja vaikka lento kestikin 12 tuntia, se meni aika kivuttomasti leffoja katsellessa ja nukkuessa. Olin etukäteen tehnyt meille kohdesuunnitelman. Tärkeimmät paikat listalla olivat Gardens by the Bay, Universal Studios, Little India ja Singapore Zoo.

Tässä ensin muutama kuva Gardens by the Baystä.


Tuohon taustalla näkyvään hotelliin meillä ei ollut varaa, vaan yövyimme Sentosin saarella olevassa Siloso Beach Resortissa. Sen parhaita puolia olivat todella suuri uima-allas ja monipuolinen aamupala. Lisäksi se oli lähellä rantaa ja Universal Studioita. Gardens by the Bayn valoshow oli näkemisen arvoinen. Sinne kannattaa muuten ottaa lapsille uimapuku mukaan, ei valoshowhun vaan koko Gardens by the Bayhin, sillä siellä oli tosi kiva ilmainen vesipuisto (ei liukumäkiä). Ekaluokkalaisemme olisi viihtynyt vesiryöpyissä kirmaillen tuntitolkulla. Lämpötila Singaporessa oli rapiat 30 joka päivä, mutta yleensä oli pilvistä, joten suoraa auringonpaistetta ei juurikaan saatu. Vettä satoi viikon reissumme aikana kaksi kertaa (max. puoli tuntia). Ukkosennusteista poiketen kohdallemme ei sattunut ukkosia. Kuulimme kyllä jyrinää, mutta siinä kaikki.


Olin varannut meille aamupalan eläintarhassa orankien kanssa. Orangit eivät vilistäneetkään pöytien seassa, vaan ne tuotiin puoleksi tunniksi näytille.


Parhaaksi asuksi osoittautui mekko. Niitä olisi saanut olla itsellekin enemmän. Unohda siis pellavahousut ja shortisit ja pakkaa laukku täyteen mekkoja. Viimeisenä päivänä jalassa oli tosin housut, joilla oli kiva siirtyä lentokoneeseenkin. Nämä kuvassa näkyvät kukkahousut ompelin reissulle mukaan, mutta ilmankin olisi pärjätty vallan hyvin. Sisätilat oli kaikkialla ilmastoituja ja varsinkin vesileikkien jälkeen joku kevyt puuvillaneuletakki tms. on hyvä olla laukussa vesipullon ohella. Hanavesi oli muuten juotavaa. Pyrimme käyttämään varmuuden vuoksi pullovettä, mutta joskus tuli vahingossa juota hanavettä ja jääkuutiotkin taisivat olla ihan hanavedestä tehtyä, eikä mitään vatsavaivoja ollut koko reissulla.


Reissun paras paikka taisi olla ekaluokkalaisen mielestä tämä tiede- ja taidemuseo, jossa oli rutkasti interaktiivista tekemistä lapsille, mm. tämä liukumäki.


Tässä tunnelmia pikku-Intiasta.


Tässä Universal Studioilta.


Ja tässä uima-altaalta.


Ostoskeskuksessa oli lapsille iso leikkipaikka, jossa pääsi vesileikkien ja liukumäkien lisäksi ajelemaan sähköautoilla. Tuttujen ketjujen, kuten Gap ja H&M lisäksi oli virkistävää löytää ostoskeskuksesta vaateliikkeitä, joita ei Suomessa näe: Lala ja Uniqlo.


Ruoka ja taksimatkat olivat muuten halvempia kuin Suomessa. Taksissa pääsi juttelemaan paikallisen, eli kuskin, kanssa. En ollut tiennyt Singaporen asunnonostosysteemeistä tai siitä, että kallis autonomistuslupa ostetaan 10 vuodeksi kerrallaan. Yksi taksikuskeistamme lauloi meille siunauksia ja näytti kuvia Intian reissustaan. Hän osasi myös muutaman sanan suomea.

Käteistä on hyvä olla mukana, sillä osa takseista esim. hyväksyi vain Master Cardin, eikä Visaa; eikä esim. metromatkoja pystynyt maksamaan kortilla ollenkaan. Käteisautomaatteja löytyi monesta paikkaa, joten sitä ei tarvitse välttämättä vaihtaa Suomesta mukaan. Sitä pahanhajuista hedelmää me emme syöneet, mutta Singapore Slingit juotiin illan hämärtyessä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pertsa twistaa

Kouluun perusvaatetta eli pertsaa, mutta tällä kertaa pienellä twistillä. Paidat ovat vähän kuin nurinpäin, sillä etukappale on yksivärinen ja kuviokangas onkin takana. Jotta ei näyttäisi kuitenkaan siltä, että koululainen on aamulla epähuomiossa vetänyt paidan nurinpäin päälle, tein eteen pienen rintataskun.




Lisäksi vielä pilvitunika Ottobren Maxi Dot -kaavalla (OB 1/14). Tää ihana kangas on Verson Puodilta.


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kultatakki

Kysyin kesällä tytöltä, millaista vaatetta tämä toivoisi. Vastaus oli kultainen takki. En silloin edes ajatellut tekeväni hänelle sellaista. Mietin, että ehkä jossain kaupassa tulisi joskus vastaan sellainen kohtuuhinnalla. No, sitten tuli Kangas pop-up Zeppeliiniin ja siellä käsiini sattui (juuri jonkun takaisin pöydälle hylkäämänä) kangasta kultaisin kuvioin. Siitä se sitten lähti...


Kangas on Kerän paksua mustaa joustocollegea kultaisella himmeliprintillä. Resorivaihtoehdot olivat musta ja kulta, mutta koska takin piti olla kultainen ja kultaa oli vain himmelikuviossa, päädyin kultaisiin resoreihin. Tai eihän se oikeasti mitään resoria ole, vaan Eurokankaan palalaareista joskus ongittua paksua joustavaa kultakangasta. Tein siitä aikoinaan supersankariviitan. Kullanväristä vetoketjua piti metsästää vähän pidempään. En saanut kultaisella kangasosalla, mutta metalliosat sentään ovat kultaiset.


Kohdistus onnistui edessä kerrankin hyvin. Kaavana on Ottobren Rosig (4/17). Taskut jätin pois, sillä tätä on tarkoitus pitää koulussa sisävaatteena ja kangas on aika paksua. En halunnut, että pusakasta tulee liian paksu.


lauantai 26. elokuuta 2017

Kouluvaatteita metrikaupalla

Koko kevät ja kesä on tullut jemmattua toinen toistaan ihanampia kankaita. Nyt niistä on pikkuhiljaa valmistunut ja valmistumassa vaatteita ekaluokkalaiselle. Tämä Roon kangas on mun ehdoton suosikki mystisyydessään. Pelasin varman päälle ja tein tunikamekon. Kaavana on mun "oma" Mainion inspiroima luottokaava.






Pandaa hamstrasin Metsolan Pop upista. Joustocollarista saa jämäkämpää kangasta vaativan mallin, kuten Climbing Flowers (OB 6/14). Kohdistukset ei ihan menneet nappiin, mutta olkoon. Taskut on kuitenkin ekaluokkalaisen mielestä kivat. Sinne mahtuu vaikkapa puhelin.



Leggareitakin tuli tehtyä iso pino, mutta ekaluokkalainen ei ehdi poseeraamaan.


Roo tulee muuten Zeppeliinin kangas-Pop uppiin 1.-3.9.-17

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Odotettavissa ukkoskesä

Kesämekkojen ompelu on virallisesti alkanut. Eihän tässä hyvänen aika ole enää kuin pari kuukautta ja on kesä. Tässä värikkäässä kankaassa on kaikki: kukkia, sateenkaaren värit, sadepisaroita ja ukkosta. Ekaksi mieleen tulee kyllä 70-luku ja Peace&Love.



Yläosassa on käytetty kaavana Ottobren Giant applea (3/14), vaikka siinä loppuvatkin koot jo 104 senttiin. Alaosassa on ihan vaan levenevä peplum-tyylinen pitkä helma. En osaa vielä oikein tuota foliopainantaa. Mun foliokuvat ei vaan tartu! No, onhan tuota tuossa jo tarpeeksi ja kai siitä näkee, että se on salama.










lauantai 4. maaliskuuta 2017

Oispa jo kesä

Pyörittelin Selian simpukka-aiheista kangasta päivän miettien, mitä siitä tehdä. Mielikuvissani oltiin rannalla tai veneessä, ja aallot kohisivat. Veneessä mekot on  hankalia, sillä pelastusliivin remmi tulee jalkojen välistä. SHORTSIHAALARI, siinäpä se. Googletin kuvia netistä ja tielleni osui tämä ilmaiskaava. Se on 4-vuotiaan kokoiselle, mutta lisäsin hieman yläosaan pituutta ja reilummat saumavarat, niin koko alkoi näyttää oikealle. Kaula-aukossa ja vyötäröllä on kuminauhat. Puku sujahtaa siis helposti päälle.





Röyhelöt suojaavat olkapäitä ainakin hieman paremmin kuin pelkät narut.



 
Tyttökin on haalariin tyytyväinen, sillä perhoshihat tekevät siitä vähän mekkomaisen. Ehkä tämmöisen voisi tehdä myös pussihihavariaationa.









keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mustavalkoista

Joskus elämä on mustavalkoista. Hommahuoneen lokakuun haasteväri on musta. Se on väri, jota tulee käytettyä, vaikkei se mun ihon kalvakkuuteen oikein edes sovi. Olen marinoinut jo pienen ikuisuuden tätä Verson Puodin mustavalkoista Paratiisin puutarhaa neuloksena ajatuksena tehdä jonkinlainen takki.
 
Haasteen myötä sain motivaatiota tarttua toimeen, mutta en enää halunnutkaan kankaasta takkia vaan Ottobren Relaxed-mallisen tunikamekon. Hihoista tein mustat, etten ihan hukkuisi kuosiin. Löysin paikallisesta, eli Ippalasta (tosin Verson Puotikin on paikallinen kangaskauppa) mustaa joustocollegea, joka sopi paksuudeltaan kutakuinkin yhteen Verson Puodin neuloksen kanssa. Kuvion kohdistus taskujen kohdalla oli haasteellista, mutta onnistui lopulta ihan tyydyttävästi.




Miten mun tukka on ihan omituisesti tuossa kuvassa?

Ylijäämäriekaleesta surautin tirppuselle tarpeeseen kaulurin. Malli on ihan oma neroleimaus. Kangas joustaa sopivasti, joten kaulurin voi vetää rinkulana pään yli. Siinä ei ole mitään kiinnitysmekanismia. Edessä on tuollainen pieni huivimainen lipare suojaamassa. Hiukan meinas taas naurattaa kääntövaiheessa, kun eihän sitä rinkulaa voikaan ihan noin vain saumuroida nurjalta ympäri ja kääntää. Mun aivot ei mitenkään tajua tuota. Ratkominen sen sijaan sujuu jo kuin toinen luonto.