lauantai 29. maaliskuuta 2014

Liitutaulun uudet vaatteet

Tämä liitutaulu mulla on ollut pikkutyttönä. Tällä on leikittyä koulua usean kerran. Taulu on ollut pienempien sisarustenikin käytössä.


Sen keltainen maali on paikoin todella kulunut ja itse liitutaulu niin huonossa kunnossa, ettei siihen enää liitu tartu.

Minean sänkymaalia oli vielä jäljellä ja ajattelin sen sopivan kivasti punaisen kanssa yhteen. Tiimarin viimeisinä päivinä ostin sieltä Bringmannin liitutaulutarraa, joka on osoittautunut todella hyväksi. Tarraa oli vielä rutkasti jäljellä, joten siitä taulu sai ylleen uuden pinnan.



 Ja tässä lopputulos:



maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kesää kohti

Yritän jouduttaa kesää tekemällä mekkoja. Tämä eka on Mekkotehtaan Katariina ihanan pehmeästä Paratiisin puutarha -puuvillasta. Hengarikuvissa mekot näyttävät oranssimmalta, kuin mitä oikeasti ovat. Livenä mekot ovat tuollaisia lämpimän keltaisia, kuten sovituskuvissa.




Ja toka on Mekkotehtaan singoalla Orelma Onerva-trikoosta hitusen kavennettuna. Ihana tämäkin. Minea olis halunnut tähän taskut, mutta mulla ei satu olemaan sopivan punaista trikoota. Ehkä tää on parempi ilman.




perjantai 14. maaliskuuta 2014

Tervetuloa: Minean huone

Päätin sitten viimeinkin, mitä Minean sängyn yläpuolelle laitetaan - karkulaiset muutti meille.


Tässä kierros Minean huoneeseen...


Pöllöpuu on tarra. Pöytä on klaffimallia ja se on maalattu seinän väriseksi. Päällystämästäni nojatuolista saa vuoteen. Pöytä, lokerikko, naulakko ja nojatuoli ovat kirpparilta. Ikkunassa oleva koriste on mun äidin tekemä.


Liukuovesta pääsee pienen vaatehuoneen kautta äidin ja isin makkariin. Punainen omppu on liitutaulutarraa. Ikean lokerikko on tuttujen vanha.



Laukusta löytyy aarteita. Tuolin olen itse maalannut limeksi. Toinen tuoli on turkoosi.



Virkatut muffinit saavat aina kahvikekkereillä kunniapaikan. Lautanen on kirppislöytö.



Leikkelin kellokoneiston ympärille liitutaulutarrasta numerot. Alunperin tähän oli tulossa pinkki kello, mutta siitä kuului liian kova tikitys.



Lamppu ja pimeässä hohtavat tähdet, jotka silloin tällöin putoavat lattialle - tähdenlentoja. Tässä oli ensin mun itse väsäämä riisipaperivalaisin, mutta liimaukset kellastui ikävästi.


Lipasto oli alunperin männyn värinen puunupein. Oho, pitäs vissiin pyyhkiä.


Mussukka <3


Spöken toimii yövalona. Kahvikalusto on mun vanha. Kello on kirppislöytö;  me ei saatu sitä korjattua.




Sänky on mun vanha Niemen tehtaiden klassikko. On saanut vaan uuden värin pintaan. Tähän on tulossa päiväpeitteeksi isoäidin neliöistä peitto (=ikuisuusprojekti). Täkkipussi on kirpparilöytö. Oli ensin tarkoitus saksia siitä jotain, mutten sitten raaskinut leikata ihanaa kangasta.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pandan uudet rillit

Peruspertsaa niinku sanotaan. Tämä tunika (koko 98) on tehty Ottobren 1/14 mallilla Owl Princess, paitsi että kavensin helmaa ja pidensin sen vastaamaan kaavan kokoa 116.

Enpä nyt sitten keksinyt tähän muuta jujua, kuin että muutamalla pandalla on värikkäät silmälasit.


Lasit on väritetty DecoFabric kangastusseilla ja värit näyttävät pysyvän hyvin pesuista huolimatta.



Mietin taskuja tähän, mutten löytänyt kangaskätköistäni kaulan resorikanttaukseen sopivaa väriä. Tän kankaan pohjaväri on hennon vaaleansininen, resori on hmmm... murrettu vaaleanvihreä. Tein sitte leggarit tummansinisestä joustocollegesta. Ja miten se väri tähän sopii? No, ei mitenkään, en edes löytänyt vihreitä nappeja, vaan ne on vaaleanpunaiset.


Leggarit on myös Ottobren kaavalla (Ropina 6/12) koossa 98 pienillä saumavaroilla. Näyttää aika kaposelta mallilta, sopivalta meidän rimpulalle. Pidensin lahjetta hieman ja laitoin ulkosyrjälle joustopitsiä ja sisäsaumalle ujutin parsineulalla kapeaa framillonia.


Tyttö kotiutui isänsä kanssa mummilasta. Tässä muutama vauhdikas sovituskuva iltavalaistuksessa.




sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ruuhka-aika



Miksi ostaa, jos voi tehdä itsekin? Ihan niinkuin nää vaatteet tulis halvemmaksi itse tehtyinä. No, tässä tapauksessa kyllä, sillä Minean himoitsema Me&I automekko maksaa 29 e ja tämä autot-joustofrotee maksoi Metsolan ysmyissä muistaakseni 14 e/metri. Mekkoon meni puolet tuosta, eli 7 e + kuminauhat, langat ja jämäpalat taskuihin. Mun laskutaidoilla hinnaksi tulee n. kolmannes peacebuses-mekon hinnasta. No, eihän tää tietty ole samanlainen, eikä mikään merkkivaate (paitsi että ompelin oman merkkini taskuun), mutta Minea tykkää ja äiti pääsi toteuttaan itseään. Taskut lisäsin Minean toiveesta. Kaavana on Mekkotehtaan Orelma n. 5 cm kaavaa kapeampana. Joustofrotee ei tosiaankaan laskeudu yhtä sulavasti kuin ohut puuvilla. Pienen ratkomisen ja saksimisen jälkeen tästä tuli kuitenkin juuri sopiva.  Vai miltä näyttää?





... niin ja tää on uniikki.