Tähdenlentoja

Minea on puhunut jo pitkään siitä, että haluaisi joskus nähdä tähdenlennon. Eniten siinä kai kiinnostaa se toivomuspuoli. Jos vaikka sais Prinsessa Sofian linnan. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä piti näkyä paljon tähdenlentoja. Ja koska Minealla oli torstaina vapaapäivä, päätin, että hampaiden pesun jälkeen myöhään illalla levitetään pihalle viltti ja mennään tiirailemaan tähdenlentoja. Lämmintä vaatetta vaan päälle (toppapuvut), niin kyllä tarkenee elokuun pimenevässä illassa, Alkoi jo pimetä ja muutamia tähtiäkin näkyi, mutta taivas oli yhä hiukan liian valoisa. Yhtäkkiä ihan äänettömästi yllemme liisi musta varjo - pöllö (tai lepakko, mutta olin ainakin näkevinäni sulat taivasta vasten). Kiljuin ja sätkin kuin sähköiskun saanut vinkulelu. Pöllö liiteli tyynesti ylitsemme kadoten takapihan kautta metsään. No, eipä ainakaan luullut meitä pupuiksi ja hyökännyt kimppuun. Muutaman tähdenlennonkin näimme hiukan myöhemmin. Varsin onnistunut seikkailuilta siis.

Tähdenlentojen kunniaksi väsäsin Marian ateljeen ohjeella  tossut tähtikuvioin; paitsi, etten leikannut kuminauhakujaa erikseen, vaan korotin takaosaa ja käänsin sen kuminauhakujaksi. Nahkaa olin kaivanut edellisellä viikolla EK:n laarista. Iso pala maksoi vain 8 euroa. Nahkaa jäi vielä sen verran, että siitä saisi toisetkin tossut. Nämä oli muuten yllättävän nopea ommella. Eniten aikaa meni varmaan nahkaneulan etsimiseen. Tiesin, että mulla on sellaisia jossain... Sydänmekosta jotakin oppineena tein myös testitossun, jota varten tuhosin vanhan nahkalaukun. Se olikin sitten tekonahkaa.

Tähdet leikkasin Hot Fixin glitterpintaisesta silitysarkista. Silitin ne kiinni lakanakankaaseen ja ompelin sitten kiinni tossuihin.

Häähumua

Sain hyvän syyn ommella prinsessaisen mekon Minealle pikkuveljeni häihin. Visioni oli tehdä rakkausteemaan sopiva sydänaukkoinen mekko. Ajattelin, ettei se kai niin vaikeaa olisi, leikkaisi vain mekkokaavan selkään sydämen muotoisen aukon. Olin aivan liian varma, että se onnistuisi. No, onnistuihan se tavallaan, mutta yläosasta tuli aivan liian suuri ja sydänaukosta pystyi kurkkaamaan, minkä väriset pikkarit Minealla oli jalassa. No, tosesta sitten hiukan pienempi, paitsi että siitä tuli sitten liian pieni. Siinä vaiheessa annoin periksi ja tilasin netistä kaavan ja otin tytöstä mitat. Mitäh?!? Nelivuotiaani olikin näemmä 2-vuotiaan kokoinen. Ei kai siinä muu auttanut kuin uskoa, onhan tuo aika tirppana. No mitojen mukaan tehdystä yläoasta numero 3 tuli sitten alhaalta liian suuri ja ylhäältä liian pieni. Siinä vaiheessa tunnustin itselleni olleeni älyttömän typerä. Miksi en ollut tehnyt koeversiota lakanasta?!? Nyt sen sitten lopulta tein kolmivuotiaan koossa ja voi kuinka siihen oli helppo merkata tarvittavat muokkaukset. Suurin muokkaus oli, että takakappaletta piti kaventaa alhaalta rutkasti. Satiinikangasta ja vuoripuuvillaa minulla onneksi oli vielä jäljellä, mutta neljättä satiiniversiota ommellessani totesin, etten enää viidettä tekisi, vaan siinä vaiheessa lähdettäisiin kauppaan. Onneksi neljäs versio istui täydellisesti. Tyttö malttoi tuskin odottaa, että pääsisi juhlmimaan uudessa mekossaan.

Mekko-osassa on alinna satiini A-linjaiseksi ommeltuna, välissä kimalletylliä ja päällä rypytettynä vaaleansinistä tylliä valkoisin helmakuvioin.


Minea tanssi koko illan ihaillen helman kaunista pyörimistä, tuntien itsensä prinsessaksi.

Ompelin edellisenä iltana varalta vielä hihattimen kullanvärisestä aikuisten bolerosta leikkaamalla siitä hihat ja ratkomalla ne auki toisesta päästä ja saumuroimalla leikatut päät yhteen. Saumakohta on siis keskellä selkää ja hihansuut ovat alkuperäisen boleron hihansuut.

Kolme paitaa töihin on...

Apua! Työt alkaa taas pian. Kesämekkokaavat on vaihtuneet työvaatekaavoihin ja päiväkotivaatteisiin.
Oon niin innoissani näistä paidoista. On hiukan kivempi mennä takas töihinkin, vaikka kesä olikin säiden puolesta ankeaakin ankeampi, kun on edes mukavaa päälle pantavaa ja uus tukka.

Tää eka on tehty Drape Drape 2-kirjan kaavalla Eurokankaasta ostetusta viskoositrikoosta. Muutaman muokkauksen tein kaavaan. Niistä kuvaa alempana.

Halusin alkuperäisestä kaavasta poiketen hiukan pidemmät hihat, joten tein lustut. Koska hihat ovat eri mittaiset, tein toiseen pidemmän lustun ja toiseen lyhyemmän. Ja koska ylemmän hihan suu on ihan vino, piti lustusta tehdä epäsymmetrinen. Helmaan ompelin kaksinkertaisen kaitaleen resoriksi. Pituutensa puolesta paita on melkein jo minimekko.


Tää Pikku Piltin sulkakangas on mun uusi suosikki. Tykkään kuosista huRRRRjasti. Tein lepakkohihaisen paidan. Helma on tällä kertaa vain saumuroitu. Hihat on käännetty ja ommeltu kaksoisneulalla ja kaula-aukko kantattu sulkatrikoolla.

Ja lopuksi vielä lepakkohainen paita Eurokankaan viskoositrikoosta. Kaava sama, mutta helmassa kaitale.

Yhtä sirkusta

Lupasin Minealle, että kun hän harjoittelee ahkerasti joka päivä potkupyöräilyä, niin vien hänet sirkukseen. Sirkus Finlandia on tämän viikon Oulussa.

Ostin liput netistä ja ommella surautin aiheeseen sopivan sirkusmekon Ainolan Metsän sirkus -trikoosta. Mekko on ihan simppeli perusmekko eli pertsa. Voisinpa sanoa vielä, että tuleva  päiväkotipertsa. Leggarit tuunasin varpaista rikkimenneistä sukkahousuista. En ymmärrä, miksi polvet eivät olleet näissä hiuti niinkuin kaikissa muissa. Leikkasin siis kantapään yläpuolelta poikki ja sitten vielä "resorit" lahkeensuihin jäämäpaloista.

Tikkari oli sitten kuitenkin parempaa kuin hattara.

Äiti tykkäsi astronauteista ja susimiehistä, Minea pellestä ja merileijonista. Kiitos Sirkus Finlandia mukavasta illasta!

Ruusuja syksyyn

Piipahdin paikallisessa (eli Ippalassa) ostamassa alushamekangasta, mutta kuinka ollakaan, samalla hyllyllä pötkötti supersöpöä joustofarkkua. Kangashamsterin aivoillani keksin, että joustofarkku saattaisi kestää leikki-ikäisen polvissa paremmin kuin joustocollege tai trikoo. Sitä oli siis ehdottomasti saatava - ei kankaan kauneuden, vaan käytännöllisyyden vuoksi.

Kaavana on Ottobren leggarikaava Ropina. Lisäsin vain takataskut. Tein pöksyille kaveriksi peplumin. Ensin ajattelin somistaa peplumin tyllikukkasella, mutta ompeluhuoneen lattialla sattui lojumaan (muun roinan seassa) sydämen muotoon leikattu puuvillakangaspala, joka sopi väreiltään peplumiin...

Tyllikukkanen päätyi hiuspantaan.

Ja tältä kaikki näyttää Minean päällä.

Meillä muuten harjoitellaan potkupyöräilyä. Timo otti Minean pikkupyörästä polkimet ja apurattaat pois ja nyt kolmen illan lyhyen harjoittelun tuloksena alkaa tekniikka olla jo hallussa ja tasapaino löytyä. Lupasin Minealle, että jos hän oppii potkuttelemaan pyörällään, mennään sirkukseen. Näyttää siltä, että ensi viikolla päästään katsomaan pellejä ja sirkushevosia.

Tässä kuva iskän tuunaamasta pyörästä.

Muotopuoli paita (drape drape 2)

Oon katsonut netistä brittiläistä ompeluohjelmaa nimeltä The Great British Sewing Bee. Yhdessä jaksossa oli tehtävänä ommella omituisen näköisellä kaavalla paita. Paidasta tuli tosi kiva, joten kaivoin netistä tiedon, missä paidan kaava on. Se löytyy kirjasta drape drape 2.

Paita leikataan yhtenä kappaleena. Tältä se näytti ommeltuna lattialla.

Ja tältä mun päällä. Kangas on ohutta viskoositrikoota Eurokankaan palalaarista (1,3 m).

Mix max

Olen ollut hitaasti syttyvä maksimekkojen suhteen... kunnes silmiini sattui Plus-kokoinen mekko Burdassa 5/15. Ihastuin sen raitojen kodisteluun ja merifiikseen välittömästi. Sopiva kangaskin löytyi Eurokankaan palalaarista edulliseen hintaan. Pienentelin sitten vaan siltä täältä. Jätin "alupaidan" ja taskut pois. Ensimmäisen lähinnä siitä syystä, ettei mulla ollut sopivan väristä kangasta siihen ja jälkimmäisen, koska en jaksanut alkaa värkkäämään tän ihanan mutta ah niin lirun kankaan kanssa.

Helmaosasta ei alunperin pitänyt tulla poimutettu, mutta kun se peittää jäätelöpömpön paremmin, niin sellainen siis. Helman päädyin kääntämään silitettävällä nauhalla ja kaksoistikkaamaan. Harkitsin ensin raakareunaakin, mutta se olisi käpertynyt rullalle. Alla pitää pitää jotain toppia. Kaula-aukko ja hihat on kantattu mekkotrikoolla.

Olen saanut tehtyä itselleni muutakin, nimittäin pari paitaa. Lisäksi olen surauttanut pienelle prinsessalle vauhdikkaan täyskellomekon (kuva lopussa). Sadepäivistä on edes jotain iloa, kun saa ommella.

Kummankin malli on oma sovellus. Tässä ekassa olen käyttänyt mekon yläosaa ja tehnyt helmasta kaarretun, takaa pidemmän ja edestä lyhyemmän.

Toka paita on lepakkohihainen. Se on Eurokankaasta löydettyä palmukuvioista viskoositrikoota. Tein tällä kertaa suoran helman ja veettömän kaula-aukon.

Malli on hiukan tärähtänyt, vai onko se kuvaaja?

Lopuksi iloisia kuvia onnellisesta kellohelmasta. Lisää heiluvia helmoja löytyy täältä.