Häähumua

Sain hyvän syyn ommella prinsessaisen mekon Minealle pikkuveljeni häihin. Visioni oli tehdä rakkausteemaan sopiva sydänaukkoinen mekko. Ajattelin, ettei se kai niin vaikeaa olisi, leikkaisi vain mekkokaavan selkään sydämen muotoisen aukon. Olin aivan liian varma, että se onnistuisi. No, onnistuihan se tavallaan, mutta yläosasta tuli aivan liian suuri ja sydänaukosta pystyi kurkkaamaan, minkä väriset pikkarit Minealla oli jalassa. No, tosesta sitten hiukan pienempi, paitsi että siitä tuli sitten liian pieni. Siinä vaiheessa annoin periksi ja tilasin netistä kaavan ja otin tytöstä mitat. Mitäh?!? Nelivuotiaani olikin näemmä 2-vuotiaan kokoinen. Ei kai siinä muu auttanut kuin uskoa, onhan tuo aika tirppana. No mitojen mukaan tehdystä yläoasta numero 3 tuli sitten alhaalta liian suuri ja ylhäältä liian pieni. Siinä vaiheessa tunnustin itselleni olleeni älyttömän typerä. Miksi en ollut tehnyt koeversiota lakanasta?!? Nyt sen sitten lopulta tein kolmivuotiaan koossa ja voi kuinka siihen oli helppo merkata tarvittavat muokkaukset. Suurin muokkaus oli, että takakappaletta piti kaventaa alhaalta rutkasti. Satiinikangasta ja vuoripuuvillaa minulla onneksi oli vielä jäljellä, mutta neljättä satiiniversiota ommellessani totesin, etten enää viidettä tekisi, vaan siinä vaiheessa lähdettäisiin kauppaan. Onneksi neljäs versio istui täydellisesti. Tyttö malttoi tuskin odottaa, että pääsisi juhlmimaan uudessa mekossaan.

Mekko-osassa on alinna satiini A-linjaiseksi ommeltuna, välissä kimalletylliä ja päällä rypytettynä vaaleansinistä tylliä valkoisin helmakuvioin.


Minea tanssi koko illan ihaillen helman kaunista pyörimistä, tuntien itsensä prinsessaksi.

Ompelin edellisenä iltana varalta vielä hihattimen kullanvärisestä aikuisten bolerosta leikkaamalla siitä hihat ja ratkomalla ne auki toisesta päästä ja saumuroimalla leikatut päät yhteen. Saumakohta on siis keskellä selkää ja hihansuut ovat alkuperäisen boleron hihansuut.