Näytetään tekstit, joissa on tunniste oktonautit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oktonautit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. tammikuuta 2015

Oktonauttikemut

Oktonauttifanille teemasynttärit. Synttärisankarilla oli yllään jo vuosi sitten tekemäni Oktonauttimekko. Näihin kemuihin en ehtinyt ommella mitään. Aika meni koristeita värkätessä ja oikean värisiä servettejä metsästäessä.


No joo, onhan nuo kalakeksit todella kotikutoisen näköisiä, ja näiden tässä yllä on tarkoitus olla ostereita, joissa on sisällä syötävä helmi. Oktohälytys-kakku on tehty suklaakakkupohjalla. Leikkasin paperista päälle tuon kuvan ja sirottelin aukkoihin tomusokeria. Nopeaa ja helppoa!

  

Kakkukuva on tilattu Englannista. Se on sellaista paksumpaa riisipaperia. Toimitus oli nopeaa ja kuvan käyttö helppoa. Levitin kakun päälle ensin ohuen kerroksen Dr.Oetkerin Cup Cake toppingia ja kuvan sitten siihen päälle. Kuva pehmeni muutaman jääkaappitunnin jälkeen sopivan pehmeäksi, mutta värit eivät levinneet. Lahjapussukat on tulostettu netistä ja taiteltu ja liimattu pussukoiksi. Sisällä on delfiini-tatuointi, kalatarra, meriaiheinen leimasin, itsetulostettuja laastaritarroja, muutama suklaakolikko ja xylitolpastilleja.

  

Merilevä ja meduusan lonkerot on tehty kreppipaperista. Kalat askarreltiin päivänsankarin kanssa paljeteista, kartongista ja kimalleliimasta.



Eteisessä juhlijoita otti vastaan pari meduusaa ja merilevää. Peiliin maalasin lasiväreillä meritähtiä ja merihevosen.


Juhlien kohokohta taisi olla pinjata. Se on tehty ilmapallon päälle sanomalehtipaperista (2 kerrosta), liisteristä ja sinisestä kreppipaperista (3 kerrosta). Evät on pahvia ja ne teipattiin palloon kiinni. Reikä jätettiin tuohon eteen ja pallon puhkaisun ja karkkien sisäänlaiton jälkeen siihen liimattiin päälle oktonauttimiehistön kuva. Pienenä vinkkinä sanottakoon, että märästä kreppipaperista lähtee kauheasti väriä ja se EI lähde pesussa käsistä pois. Ehkä kätevämpää olisi ollut vain maalata sanomalehtipeitteinen pinjata sinisellä maalilla. Yllättävän kestävä tuosta tuli, vaikka ohuthan se on. Pinjataa taottiin usean lapsen voimin pitkän aikaa, ennen kuin karkit lensivät.




Kutsutkin askarreltiin tietysti itse, kuoria myöten.


  

perjantai 4. lokakuuta 2013

Oktohälytys

Kaveri kysyi, tekisinkö hänen veljenpojalleen heijastinliivin. Mikäs siinä, kivahan näitä on tehdä. Tällä kertaa käytin vihreää fleeceä sekä mustaa ja valkoista heijastinkangasta harmaan lisäksi. Heijastustestin jälkeen täytyy kyllä todeta, että ei noi valkoinen ja musta kovin hyvin heijasta harmaaseen verrattuna.




lauantai 21. syyskuuta 2013

Tutkitaan, autetaan, SUOJELLAAN

Mulla on ollut mielessä tehdä Minealle (2,5 v.) heijastinliivi ja kun nyt sitten oli perjantain SaVaWay-haasteena tehdä jonkinlainen heijastin sain sen tarpeellisen potkun persauksille ja kävin tuumailusta toimeen. Minean lemppari on tällä hetkellä Oktonautit ja erityisesti Peso.Ihan kokonaan en liiviä saanut kahdessa tunnissa valmiiksi. Piirtämiseenkin meni jo reilu puoli tuntia. Kuvat on piirretty kangastusseilla, mutta heijastavat valoa vielä piirrettynäkin tosi hyvin: varsinki oranssi, mutta myös musta. Turvallisuussyistä alaosassa on kuitenkin vielä leveät heijastinnauhat.
Päädyin kahden tunnin jälkeen vielä kaventamaan liiviä hiukan. Samalla nuo kainalokavennukset lähtivät pois. Ne oli muutenkin liian matalat. Ompelin kaula-aukolle kanttauksen, siksakkasin mustekalamerkin (oli pelkällä liimaverkolla kiinni) ja nepitin sivukuminauhat. Tässä lopullinen tuotos =)



Käsin tehdyn testipesun jälkeen värit ovat yhä paikoillaan. Vastaavantyyppisiä, mutta CE-sertifioituja liivejä on muuten Vinkeellä. Liivin fleece on kangashamstereista, heijastinkankaat, pinkit kuminauhat ja joustava kanttinauha paikallisesta eli Ippalasta. Jos teen vielä joskus tällasen, niin liimaan myös tuon heijastinnauhan kiinni ennen ompelua ja teen pikkasen suuremman kaula-aukon. Hmmm. pitäisköhän tehä Pesolle vielä lääkärinlaukku käpälään...