Pertsa twistaa

Kouluun perusvaatetta eli pertsaa, mutta tällä kertaa pienellä twistillä. Paidat ovat vähän kuin nurinpäin, sillä etukappale on yksivärinen ja kuviokangas onkin takana. Jotta ei näyttäisi kuitenkaan siltä, että koululainen on aamulla epähuomiossa vetänyt paidan nurinpäin päälle, tein eteen pienen rintataskun.

Lisäksi vielä pilvitunika Ottobren Maxi Dot -kaavalla (OB 1/14). Tää ihana kangas on Verson Puodilta.

Mustavalkoista

Joskus elämä on mustavalkoista. Hommahuoneen lokakuun haasteväri on musta. Se on väri, jota tulee käytettyä, vaikkei se mun ihon kalvakkuuteen oikein edes sovi. Olen marinoinut jo pienen ikuisuuden tätä Verson Puodin mustavalkoista Paratiisin puutarhaa neuloksena ajatuksena tehdä jonkinlainen takki.
 

Haasteen myötä sain motivaatiota tarttua toimeen, mutta en enää halunnutkaan kankaasta takkia vaan Ottobren Relaxed-mallisen tunikamekon. Hihoista tein mustat, etten ihan hukkuisi kuosiin. Löysin paikallisesta, eli Ippalasta (tosin Verson Puotikin on paikallinen kangaskauppa) mustaa joustocollegea, joka sopi paksuudeltaan kutakuinkin yhteen Verson Puodin neuloksen kanssa. Kuvion kohdistus taskujen kohdalla oli haasteellista, mutta onnistui lopulta ihan tyydyttävästi.

Miten mun tukka on ihan omituisesti tuossa kuvassa?

Ylijäämäriekaleesta surautin tirppuselle tarpeeseen kaulurin. Malli on ihan oma neroleimaus. Kangas joustaa sopivasti, joten kaulurin voi vetää rinkulana pään yli. Siinä ei ole mitään kiinnitysmekanismia. Edessä on tuollainen pieni huivimainen lipare suojaamassa. Hiukan meinas taas naurattaa kääntövaiheessa, kun eihän sitä rinkulaa voikaan ihan noin vain saumuroida nurjalta ympäri ja kääntää. Mun aivot ei mitenkään tajua tuota. Ratkominen sen sijaan sujuu jo kuin toinen luonto.

 

Pisaroi

Kesämekkojen kausi on lyhyt, ja syksy tuoksuu jo kaikkialla. Talveen varaudutaan pitkillä hihoilla. Tämä pisarakuosinen (oikeasti kuosin nimi on Virta) mekko on nyt jo toinen tällä samalla Mainion mekosta inspiksensä saaneella kaavalla.

Mekon idea on se, että se on koottu kuin kahdesta eri mekosta. Etuosa on A-linjainen...

mutta takaosa onkin koottu kahdesta eri kappaleesta, ja alaosa on rypytetty poikkisaumaan. Lisäksi takaosa kaartuu keskeltä pidemmäksi.

Tänään oli illalla aika lämmintä. Syksy on suosikki vuodenaikani.

Tässä vielä se eka tekele. Tästäkin tuli kiva eskarimekko. Ulkona otetut kuvat vaan on näemmä paljon parempia kuin sisällä otetut.

PS. Mies leikkaa meidän nurmikkoa parhaillaan =D

jazzpaita

Oulussa on järjestetty elojazzit jo 28 kertaa. Meille tämä oli ensimmäinen kerta mukana. Törsäsimme Smartum-setelimme ja ostimme oikein VIP-liput. Saimme ennen konserttia käydä syömässä Rauhalan illallisbuffetista masumme täyteen. Ulkona meitä odotti oma katettu VIP-aitio lavan lähellä. Oli lämmin elokuun ilta ja musiikki oli loistavaa. Oulu Youth Jazz Orchestran ja Jukka Eskola Soul Trion + Timo Lassyn letkeiden ja iloisten sävelien jälkeen seurasi puolalainen jazztrumpetisti Tomasz Stanko yhdessä 80-vuotiaan Juhani Aaltosen kanssa. Melkoisia superpappoja! Aaltonen on vain muutaman vuoden nuorempi mun miehen äitiä, joka tarvitsee liikkumiseensa rollaattoria ja alkaa olla muutenkin hidas liikkeissään puhumattakaan huonosta kuulosta.

Ai niin, se paita. Oliko tämä tarpeeksi jazz?

Kangas on Verson puodilta. Siinä on pientä palmikkoa.

Mustan alaosan ja palmikkoyläosan väliin on upotettu taskut.

Lomareissu Tanskaan: Legoland ja Givsgud zoo

Teimme juhannusreissun Legolandiin. Reissua varten piti pikapikaa ommella muutama kesävaate. Toiveissa oli, että sää olisi kesäinen. No, kesäinen se olikin - sadekesäinen. Kylmä ei kuitenkaan onneksi ollut ja mikä parasta EI SÄÄSKIÄ. Ajoimme ensin koko päivän Turkuun, jossa ehdimme ihailla Turun linnaa ulkopuolelta laivaa odotellessa.

Minean mekko on viime kesän tekeleitä. Mun paita edellisen yön. Se on Verson Puodin kivasti laskeutuvasta Pisaroi-trikoosta. Tein samalla mallilla myös toisen paidan Verson Puodista löytämästäni Sielunlintu-kangaspalasta.

 Seilasimme ekan yön Viking Grace -laivalla. Siinä oli muuten hyvät leikkitilat lapsille. Paljon paremmat kuin paluumatkan Silja Galaxyllä. Lisäksi yhden leikkipaikan vieressä oli kahvila. Siinä oli kiva istua, siemaista lasillinen viiniä ja mussutella herkullinen lohivoileipä miehen kanssa ja katsella tytön syöksyjä pallomereen. Aamulla oli todella aikainen herätys, sillä laiva oli satamassa klo 06.30 paikallista aikaa.


Vaikka etelä-Ruotsin läpi ajellessa lämpöä oli välillä 27 astetta, ilmastoidussa autossa leggarit oli tarpeen. Ompelin tämän simppelin perusmekon kuminauhavyötäröllä Noshin kankaasta jo keväällä. Onneksi kaiken ei tarvitse olla pinkkiä.

Olimme majapaikassamme Tanskassa vasta illalla. Pelkkää ajoaikaa Tukholmasta sinne kului 10 tuntia ja siihen vielä pysähdykset päälle! Hotellimme oli nimeltään Hotel Margrethe, ja se oli aika lähellä Legolandia. Muiden kirjoittamat käyttäjäkommentit hotellista pitivät hyvin paikkansa. Henkilökunta oli todella ystävällistä, mutta hotelli oli nuhjuinen ja haisi sateen jälkeen aika homeiselta. Sängyn alta löytyi karkkeja. Mitähän kaikkea siellä kokolattiamaton uumenissa oli?  Lakanat ja pyyhkeet sentään oli puhtaat. Osassa huoneita oli yhteisparveke. Lasten uima-allas näytti kivalta, mutta se jäi testaamatta sateisten iltojen vuoksi. En luultavasti menisi tuohon hotelliin uudestaan, vaan varaisin jonkun toisen vaikka hiukan kauempaa.

Legoland sen sijaan ylitti kaikki odotukset. Aivan huippu paikka!!! BR:n jäsenkortilla Minttu pääsi ilmaiseksi sisään (imaisia lastenlippuja sai myös Tanskassa Shell-huoltamoilta).

Minea-hurjapää oli  harmikseen liian lyhyt kaikkein hurjimpaan vuoristorataan. Tarvinneeko edes sanoa, että me vanhemmat olimme asian laitaan hyvin tyytyväisiä.

Tässä vielä yksi kuva tuosta pupupaidasta. Se on tehty Ottobren Young Designers -kaavalla (3/11), joka on kyllä soppeli kaava hoikalle lapselle. Kangas on Jyväskylän kangaskaupasta. Meleerattu hattaran värinen trikoo sopii täydellisesti pupukankaan väreihin.

Laitteisiin (joita oli mielettömän monta erilaista) ei juurikaan tarvinnut jonottaa (johtuikohan pilvisestä säästä?), paikka oli valtava, henkilökunta iloista ja ystävällistä, kaikki tehty huolella ja hienosti. Ruokapaikkoja oli useita. Lounaaksi söimme burritoja ja illalliseksi pizzaa katsellen pingviinejä. Tullaan varmasti vielä joskus uudestaan. Ehkäpä sitten, kun Minea yltää vuoristoradan mittakepissä vihreälle ja voi mennä yksin ajelulle. Jotta ei menis ihan mainospuheeksi, niin olis siellä muutama parannettavakin seikka: 1) Vessoissa (jotka olivat tosi siistejä) oli käsien kuivaukseen vain niitä ärsyttäviä bakteereja levittäviä puhaltimia. 2) Laitteista (esim. Haunted House tai Temple), jotka olivat rakennuksen sisällä ei ollut oikein kuvausta, että millainen laite se oikeasti on. Voisivat vaikka käyttää hyväksi älykoodeja, niin että tarvittaessa saisi lisätietoa laitteesta puhelimella. 3) Pingiivit vapauteen. Niillä oli melko pieni tila ja ne eivät oikeasti ole tarpeen legoaiheisessa puistossa.

Seuraava päivä meni Givsgudin eläintarhassa. Siellä pääsi autolla leijonasafarille. Leijonien lisäksi safarilla näkyi mm. kirahveja, seeproja ja pissaavia sarvikuonoja.

Ilman autoakin eläintarhassa oli paljon nähtävää. Suurin osa puistosta oli kävelyaluetta. Satuimme gorillojen kohdalle välipala-aikaan. Yllätyin, ettei yleisön ja gorillojen välissä ollut kuin matala aita, mutta ruokkija kertoi, etteivät gorillat mene veteen, ja meidän ja gorillojen välissä oli aidan lisäksi pieni joki. Urosgorillan pissa haisi muuten melko muhevalle. Mun mies kuvaili tuoksua nokkosmaiseksi.

Neljäs yö vietettiin Helsingborgin Radisson Blussa. Se oli moderni ja homeeton ja tuntui luksukselta edellisen jälkeen. Aamupala oli todella runsas ja monipuolinen. Tunnin verran mussuteltuamme pakkauduimme autoon ja huristelimme Tukholman satamaan. Viides yö menikin sitten laivassa ja kotona oltiin seuraavan päivän iltana.

Pastellikuu

Hommahuoneen haasteessa helmikuussa tehdään pastelliväreistä. No, sitä värimaailmaa mun kangaspinoista löytyy vaikka muille jakaa. Yllättävän sinivoittoiset on tosin mun kangaspinot...

Romantiikkaa löytyy nyt yläkerran vessan lisäksi Mintun mintunvärisestä tunikasta. Helmaa kiertää pitsirypytys ja rintaa koristaa suuri pitsisydän. Tuon suloisen arkun on muuten mun pappa tehnyt joskus nuorena miehenä mun mummolle <3

 

Housut on Paapiin pehmeästä joustocollarista (kaavana tuttu OB:n Ropina). Pelkään, että näihin tulee heti polveen reiät, sillä kangas on todella pehmoista. Pienenä twistinä kolmionmallinen tasku.

Ettei menis ihan sinivoittoiseksi nämä mun ompelukset, tässä vaaleanpunainen yksisarvispeplum Verson Puodin söpöäkin söpömmästä trikoosta.

Seesaw hukassa

Luulin, että mulla on se Ottobre, jossa on Seesawn kaava, eli OB 3/12. No eipä ollut, ja kun ompeluinspis iskee, ei siinä jouda odottamaan seuraavaa päivää. Kaava piti siis piirtää itse. Onko muut yhtä malttamattomia vision saatuaan?

Hiha onnistui ihan hyvin paitsi että käsiaukko saisi olla hiukan pienempi. Tein helmasta kaarretun. Se on edestä korkeammalla ja takaa pidempi. Heppakangas (oikealta nimeltään Metsän karkelot) on kirppislöytö. Sitä ei riittänyt takakappaleeseen. Onneksi Käpyseltä tilattu toffeen värinen jersey sattui olemaan samaa sävyä kuin heppakankaassa.

Applikoin taakse heppakankaasta yhden karkin.

Pyörähdettiin tänään kirjastossa ja kuten arvata saattaa, Ottobren numero 3/12 on jollain lainassa.

Hihat lyhenee

Se on kohta taas täällä - kesä! Nyt on se aika vuodesta, jolloin ompelukärpänen puraisee oikein kunnolla. Istuisin paljon mielummin ompelukoneeni kuin koepinon äärellä. Mistä aikaa ompeluksille? No, siivouksesta tietysti! Ikkunat on pesemättä, talo mullin mallin ja eteinen täynnä hiekkaa. Leikkimökki saatiin sentään tänään siivottua.

Olen ihaillut Ainolan lämpimänkeltaista Metsän liftarit -trikoota jo tovin. Kun huomasin sen olevan alennetulla hinnalla, se oli menoa. Kaavana on Ottobren Owl Princess pienillä muokkauksilla. Helma on mm. pidennetty mekkopituuteen ja hihat lyhennetty.

Eikö olekin iloinen kangas?

Keijukangas on Verson Puodista. Yllätyin siitä, kuinka pehmoista se on. Olen tehnyt tällä peplumin kaavalla (OB 1/15) mekkoja, ja tämä on nyt sitten ensimmäinen varsinainen peplum.

Ottobrestä talvella hankkimani jäätelökangas pääsi vihdoin vaatteiksi. Tein siskon pojalle t-paidan ja Minealle mekon. Kaavana on tässä Giant Apple (OB 3/14). Lisää kuvia löytyy mekkoblogistani.

Jämäkankaista sain vielä kasaan muutaman t-paidan.Jäätelö on ensin liimattu kaksipuoleisella liimaharsolla kiinni ja sitten ommeltu suoralla ompeleella ympäri.

Ikasyrin Pätmänistä oli jäänyt poikakuvio käyttämättä liian poikamaisena. Nyt se pääsi kummipojan paitaan. Hihat on Ullakon aarretta. Ajattelin, että ohut joustocollari toimisi trikoonkin kanssa.

Ja lopuksi vielä peplumin kaavalla tehty mekko. Tänään ulkona oli jo rapiat 11 astetta lämmintä. Voi kun mekkokelit tulis pian. Lisää kuvia tästäkin mekosta ja Hama-helmivinkki löytyy Kolttu tai kepponen -blogistani.

Päiväkoti alkaa

Hui! Minea aloittaa maanantaina päiväkodissa. Perhepäivähoidossa oli ihanaa, mutta meistä tuntui, että kohta 4-vuotias tarvitsee samanikäisiä leikkikavereita. Kesän verran kasvanut pirpana tarvitsee myös sopivia vaatteita, ja koska olen ollut lomautettuna tämän viikon, on ollut aikaa ommella. Ensimmäiseksi syntyi peruspaita Paratiisista. Sain haalittua palan tätä ihanaa kangasta kangasvaihtareilla. Sitä ei riittänyt ihan takakappaleeseen, joten sinne vaaleanpunaista trikoota. Minea toivoi nappeja, joten tein valenappilistan. Kaavana Ottobren Night Owl 6/09.

Ja sitten muutamat pöksyt. Ottobren Ropina (6/12) on meillä ollut se paras leggarikaava. Yllä olevan kuvan Kukkaset-leggaritkin on tehty sillä.

Mustat on joustocollegea (leikattuna väärään suuntaan) ja muut trikoota.

Kangasvaihtareilta mukaani halusi päästä myös Ullakon aarre -joustocollege, josta hämähäkeistä pitävälle tirppuselle syntyi leggarit.

Ja lopuksi vielä pihaleikkeihin(tai mustikkametsään) isoveljen risoista farkuista kierrätetyt housut. Säilytin alkuperäisen sivusauman, joten näissä ei ole etutaskuja ollenkaan. Takataskut kuitenkin laitoin. Vyötäröllä ja lahkeensuissa on resorit.