jazzpaita

Oulussa on järjestetty elojazzit jo 28 kertaa. Meille tämä oli ensimmäinen kerta mukana. Törsäsimme Smartum-setelimme ja ostimme oikein VIP-liput. Saimme ennen konserttia käydä syömässä Rauhalan illallisbuffetista masumme täyteen. Ulkona meitä odotti oma katettu VIP-aitio lavan lähellä. Oli lämmin elokuun ilta ja musiikki oli loistavaa. Oulu Youth Jazz Orchestran ja Jukka Eskola Soul Trion + Timo Lassyn letkeiden ja iloisten sävelien jälkeen seurasi puolalainen jazztrumpetisti Tomasz Stanko yhdessä 80-vuotiaan Juhani Aaltosen kanssa. Melkoisia superpappoja! Aaltonen on vain muutaman vuoden nuorempi mun miehen äitiä, joka tarvitsee liikkumiseensa rollaattoria ja alkaa olla muutenkin hidas liikkeissään puhumattakaan huonosta kuulosta.

Ai niin, se paita. Oliko tämä tarpeeksi jazz?

Kangas on Verson puodilta. Siinä on pientä palmikkoa.

Mustan alaosan ja palmikkoyläosan väliin on upotettu taskut.

Kånkkaava poni

Tirppusella alkaa huomenna eskari. Kaupasta ei löytynyt mieluista reppua, joten rupesin harkitsemaan repun tekoa. Siskoni oli tehnyt onnistuneesti Villa & Villan ohjeella Kånken-tyylisen repun omalle eskarilaiselleen ja niinpä kaivoin ohjeet esiin. Kaikki alkoi oikeastaan tästä My Little Pony kuvasta. Piirsin sen valkoiselle heijastinkankaalle ja väritin Promarkerin permanent tusseilla.

Kangasjemmasta löytyi turkoosia farkkukangasta ja vuoriksi sinistä kerniä. Repun pohja on Marimekon markiisia. Koristenauha on kirppislöytö ja pinkki nylonnauha on tullut joskus jemmattua Karnaluksilta. Reppua jämäköittää pohjaan ja selkäosaan laitettu vaahtomuovi, jota leikkasin vanhasta laukusta. Soljet on vanhasta repusta. Pehmustin kantohihnat Villa & Villan ohjeella. Taskun teko oli kyllä haastavaa, varsinkin mun ompelukoneelle. En meinannut saada kankaita paininjalan alle.

Otin riskin ja silitin nimen nahkapalaan. Oon joskus ostanut näitä silitettäviä nimiä Prismasta. Tämä on heijastavaa.

Tältä reppu näyttää selässä.

Eskarilaista hiukan jännittää ("Ei hiukan, vaan paljon", huutaa tirppunen). Onneksi eskari on jo-niin-tutun päiväkodin tiloissa. Suurin osa tädeistä ja eskarikamuista on ennestään tuttuja ja tilatkin on tutut. Varpua ei kuulema varmaankaan jännitä, sillä Varpu osaa jo lukea. 

Lomareissu Tanskaan: Legoland ja Givsgud zoo

Teimme juhannusreissun Legolandiin. Reissua varten piti pikapikaa ommella muutama kesävaate. Toiveissa oli, että sää olisi kesäinen. No, kesäinen se olikin - sadekesäinen. Kylmä ei kuitenkaan onneksi ollut ja mikä parasta EI SÄÄSKIÄ. Ajoimme ensin koko päivän Turkuun, jossa ehdimme ihailla Turun linnaa ulkopuolelta laivaa odotellessa.

Minean mekko on viime kesän tekeleitä. Mun paita edellisen yön. Se on Verson Puodin kivasti laskeutuvasta Pisaroi-trikoosta. Tein samalla mallilla myös toisen paidan Verson Puodista löytämästäni Sielunlintu-kangaspalasta.

 Seilasimme ekan yön Viking Grace -laivalla. Siinä oli muuten hyvät leikkitilat lapsille. Paljon paremmat kuin paluumatkan Silja Galaxyllä. Lisäksi yhden leikkipaikan vieressä oli kahvila. Siinä oli kiva istua, siemaista lasillinen viiniä ja mussutella herkullinen lohivoileipä miehen kanssa ja katsella tytön syöksyjä pallomereen. Aamulla oli todella aikainen herätys, sillä laiva oli satamassa klo 06.30 paikallista aikaa.


Vaikka etelä-Ruotsin läpi ajellessa lämpöä oli välillä 27 astetta, ilmastoidussa autossa leggarit oli tarpeen. Ompelin tämän simppelin perusmekon kuminauhavyötäröllä Noshin kankaasta jo keväällä. Onneksi kaiken ei tarvitse olla pinkkiä.

Olimme majapaikassamme Tanskassa vasta illalla. Pelkkää ajoaikaa Tukholmasta sinne kului 10 tuntia ja siihen vielä pysähdykset päälle! Hotellimme oli nimeltään Hotel Margrethe, ja se oli aika lähellä Legolandia. Muiden kirjoittamat käyttäjäkommentit hotellista pitivät hyvin paikkansa. Henkilökunta oli todella ystävällistä, mutta hotelli oli nuhjuinen ja haisi sateen jälkeen aika homeiselta. Sängyn alta löytyi karkkeja. Mitähän kaikkea siellä kokolattiamaton uumenissa oli?  Lakanat ja pyyhkeet sentään oli puhtaat. Osassa huoneita oli yhteisparveke. Lasten uima-allas näytti kivalta, mutta se jäi testaamatta sateisten iltojen vuoksi. En luultavasti menisi tuohon hotelliin uudestaan, vaan varaisin jonkun toisen vaikka hiukan kauempaa.

Legoland sen sijaan ylitti kaikki odotukset. Aivan huippu paikka!!! BR:n jäsenkortilla Minttu pääsi ilmaiseksi sisään (imaisia lastenlippuja sai myös Tanskassa Shell-huoltamoilta).

Minea-hurjapää oli  harmikseen liian lyhyt kaikkein hurjimpaan vuoristorataan. Tarvinneeko edes sanoa, että me vanhemmat olimme asian laitaan hyvin tyytyväisiä.

Tässä vielä yksi kuva tuosta pupupaidasta. Se on tehty Ottobren Young Designers -kaavalla (3/11), joka on kyllä soppeli kaava hoikalle lapselle. Kangas on Jyväskylän kangaskaupasta. Meleerattu hattaran värinen trikoo sopii täydellisesti pupukankaan väreihin.

Laitteisiin (joita oli mielettömän monta erilaista) ei juurikaan tarvinnut jonottaa (johtuikohan pilvisestä säästä?), paikka oli valtava, henkilökunta iloista ja ystävällistä, kaikki tehty huolella ja hienosti. Ruokapaikkoja oli useita. Lounaaksi söimme burritoja ja illalliseksi pizzaa katsellen pingviinejä. Tullaan varmasti vielä joskus uudestaan. Ehkäpä sitten, kun Minea yltää vuoristoradan mittakepissä vihreälle ja voi mennä yksin ajelulle. Jotta ei menis ihan mainospuheeksi, niin olis siellä muutama parannettavakin seikka: 1) Vessoissa (jotka olivat tosi siistejä) oli käsien kuivaukseen vain niitä ärsyttäviä bakteereja levittäviä puhaltimia. 2) Laitteista (esim. Haunted House tai Temple), jotka olivat rakennuksen sisällä ei ollut oikein kuvausta, että millainen laite se oikeasti on. Voisivat vaikka käyttää hyväksi älykoodeja, niin että tarvittaessa saisi lisätietoa laitteesta puhelimella. 3) Pingiivit vapauteen. Niillä oli melko pieni tila ja ne eivät oikeasti ole tarpeen legoaiheisessa puistossa.

Seuraava päivä meni Givsgudin eläintarhassa. Siellä pääsi autolla leijonasafarille. Leijonien lisäksi safarilla näkyi mm. kirahveja, seeproja ja pissaavia sarvikuonoja.

Ilman autoakin eläintarhassa oli paljon nähtävää. Suurin osa puistosta oli kävelyaluetta. Satuimme gorillojen kohdalle välipala-aikaan. Yllätyin, ettei yleisön ja gorillojen välissä ollut kuin matala aita, mutta ruokkija kertoi, etteivät gorillat mene veteen, ja meidän ja gorillojen välissä oli aidan lisäksi pieni joki. Urosgorillan pissa haisi muuten melko muhevalle. Mun mies kuvaili tuoksua nokkosmaiseksi.

Neljäs yö vietettiin Helsingborgin Radisson Blussa. Se oli moderni ja homeeton ja tuntui luksukselta edellisen jälkeen. Aamupala oli todella runsas ja monipuolinen. Tunnin verran mussuteltuamme pakkauduimme autoon ja huristelimme Tukholman satamaan. Viides yö menikin sitten laivassa ja kotona oltiin seuraavan päivän iltana.

Vauvalahjoja

Ihanaa, kun pääsee ompelemaan vauvalle. Innostuin tehtailemaan suvun nuorimmaiselle, veljeni ihanalle tirppuselle kaikenlaista. Ensimmäiseksi tein Käsityölehden ohjeella babynestin.

Sen jälkeen mopo niinsanotusti karkasi vähän käsistä ja kokeilin Ottobren bodykaavoja ja muokkailin niitä hieman. Ompeluhuoneen lattian täyttivät ihanat jämäpalat. Löytyi Noshia, Viljamin puodin Pandoja, Paapiitä, Verson puotia...

Ja pitihän bodeille tehdä mätsäävät housutkin.

Katsoin kääntöhihoihin mallia yhdestä Tutan bodystä. Lopulta kuitenkin surautin tilalle resorit, sillä pelkäsin, että hihat olivat jo liian lyhyet.

Ja koska tirppunen on tyttö, sain mukaan yhden mekonkin. Yritin vältellä pinkkiä, sillä tiedän, ettei se kuulu tirppusen äidin lempiväreihin --- vielä.

Kohta olis ristiäiset tulossa. Olisi ehkä pitänyt säästää näistä jotain ristiäislahjaksi. Ompeluaika on nyt nimittäin hiukan kortilla, kun pitäisi laittaa ylioppilasjuhlat mun viimeistä teinivuottaan viettäville kaksosille.

Vähän jo vihertää

Huhtikuun haasteväri on vihreä. Oikeastaan käytän sitä aika paljon, sillä minttu on suosikkivärini. Jotenkin kuitenkin miellän mintun enemmän siniseksi kuin vihreäksi. Päätin siis tehdä jotain vihreämpää. Sain aikaseksi yllättävän vähän. Liekö työ ja kokoukset vieneet tässä kuussa liikaa energiaa. Yhdet leggarit sain kuiten ommeltua ja ruusukepipon. Pipon ruusu on tehty Minean rikkimenneistä joustocollegehousuista. Legsuista en jaksanut ottaa kuvaa, mutta tässä tämä pipo. Kaavana oon käyttänyt Noshin lippapipoa (ilman lippaa).

Käytiin Antti-papan haudalla Simossa.

Vastavärit ja Climbing Flowers

Piiiitkästä aikaa uusi kaava käytössä. Tein ensin yhden, ja todettuani kaavan kivaksi, vielä toisenkin Climbing Flowers -tunikan Ottobrestä 6/14. Osallistun samalla Hommahuoneen maaliskuun värihaasteeseen. Tavoitteena tässä kuussa on käyttää vastavärejä. (Huom! Kuvat suurenevat hieman niitä klikkaamalla)

Minttu sulkakangas on Noshilta, jonne voitin Hommahuoneen lahjakortin <3. Korallinpunainen  Metsän Kauris on Viljamin Puodista. Molemmat pehmoista trikoota.

Ja tällainen siitä tuli.

Meillä on iltasatuna menossa Piilomaan Pikku Aasi ja tämän tunikan poikkisaumassa olevat salataskut sopivat hyvin sadun tunnelmaan.

Ompelin myös Noshilta tilaamastani korallista farkkucollegesta tunikaan sopivat leggarit (kaavana Ropina). Laiton kankaasta nurjan, elävämmän puolen päälle päin. Tein takataskut lisäämään farkkumaisuutta. Silitin lisäksi toiseen takataskuun koristeeksi perhosia glitterikalvosta. Tuon enempää en viitsi housuihin näpertää yksityiskohtia. Polvet nimittäin yleensä kestää korkeintaan kuukauden ehyenä. Taskut on tehty samasta farkkucollegesta. Kangas on toiselta puolelta siis tuon väristä.

Tein saman tunikan myös sinisävyisenä. Minea halusi jättää tämän setin päälle kuvaussession päätteeksi.
 

Taskunsuut on saatu napakaksi tukikankaalla ja liimanauhalla. Kanttasin muuten kummankin tunikan kaula-aukon nurjalle puolelle. Opin tämän tavan jonkun blogista. Sori, en muista kenen.

Veljen tulevalle vauvallekin olen jotain ommellut, mutta niitä kuvia sitten myöhemmin...

Pastellikuu

Hommahuoneen haasteessa helmikuussa tehdään pastelliväreistä. No, sitä värimaailmaa mun kangaspinoista löytyy vaikka muille jakaa. Yllättävän sinivoittoiset on tosin mun kangaspinot...

Romantiikkaa löytyy nyt yläkerran vessan lisäksi Mintun mintunvärisestä tunikasta. Helmaa kiertää pitsirypytys ja rintaa koristaa suuri pitsisydän. Tuon suloisen arkun on muuten mun pappa tehnyt joskus nuorena miehenä mun mummolle <3

 

Housut on Paapiin pehmeästä joustocollarista (kaavana tuttu OB:n Ropina). Pelkään, että näihin tulee heti polveen reiät, sillä kangas on todella pehmoista. Pienenä twistinä kolmionmallinen tasku.

Ettei menis ihan sinivoittoiseksi nämä mun ompelukset, tässä vaaleanpunainen yksisarvispeplum Verson Puodin söpöäkin söpömmästä trikoosta.